Paperisotaa
Syksy 2009
Talomallin valinnan jälkeen tartuimme toimeen. Meidän tapauksessamme tämä ei tarkoittanut kirvestä tai vasaraa, vaan puhelinta. Nyt piti etsiä vastaava mestari ja pääsuunnittelija, teettää pohjatutkimus ja palkata perustussuunnittelija ja tehdä kaikki ne miljoonat valinnat, joista jo nyt piti päättää moneksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Jos joku joskus sanoo, että valmistalon rakennuttajahan ei päätä kuin seinien väristä, nauran räkäisesti. Ehei, valmistalon rakennuttaja päättää millaisen perustuksen haluaa, millaisen lämmitysjärjestelmän, kuinka monta vesipistettä, radonsuojaus vai ei... Valintojen määrä tuntui loputtomalta. Ja kaikki asioita, joita joko ei voisi, tai olisi hyvin hankalaa ja kallista vaihtaa jälkikäteen. Tutkimme, perehdymme ja veivaamme valintoja viikkotolkulla. Talomme tulee radon-alueelle, joten päädymme tekemään tuulettuvan alapohjan. Samalla saamme tehtyä hieman korkeamman sokkelin, jonka alle saamme kunnollisen ryömintätilan. Mies haaveilee myös siitä, että tilasta tulisi niin korkea, että siellä voisi säilyttää vaikkapa autojen talvirenkaat. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että perustusurakka siirtyy Design-Talolta meille. Tai siis ei meille, vaan niille, jotka palkkaamme urakan tekemään. En vielä uskalla edes ajatella mistä me nekin miehet löydämme. Ne hyvät, halvat ja tehokkaat...
Löydämme useiden suositusten kautta hyvän pääsuunnittelijan. Jarmo on meidän miehemme. Hän on mestaroinut useampaa Design-Taloa, joten tuntee tämänkin talotehtaan ”ne paikat mitä pitää vähän kytätä” kuten hän itse sanoo. Jarmo on myös huumorintajuinen, mutta selvästi hyvin tarkka. Ja hän jaksaa kärsivällisesti vastata tyhmiin kysymyksiimme, mikä on valtava etu. Jarmo tienaa palkkansa jo ensimmäisessä tapaamisessamme kun hän ehdottaa, että käännämme talon elementtejä peilikuvaksi ja ympäri. Näin sisäänkäynnit siirtyvät etelän puolelle ja saamme minimoitua pohjoisen puolelle jäävän pihan osuuden. Ja vältymme mahdollisilta kalliilta tukimuurirakennelmilta.
Rakennuslupapapereiden kasaan kerääminen on ihan oma urakkansa. Luemme molemmat erinomaisen kirjan ”Mistä on omat talot tehty” ja kirjaamme vihkoomme taas monta muistettavaa asiaa. Kirjassakin todetaan, että raskain vaihe on juuri tämä: projekti on käynnissä, mutta mitään ei vielä tapahdu. Nyt soditaan paperisotaa kaikilla rintamilla, ja me toivomme vain, että tästä vaiheesta selvitään ilman isompia vahinkoja ja mahdollisimman nopeasti.
Istumme ensimmäistä kertaa alas koko porukka, me, talomyyjämme Timo ja mestarimme Jarmo. Käymme läpi rakenteita, perustuksia, lämmitysjärjestelmiä, vesipeltien värejä ja miljoonia pieniä asioita. Lopulta olemme kaikki - ehkä Timo-paran vaimoa lukuun ottamatta, sillä ilta venyy ja Timoa odottaa vielä pitkä ajomatka kotiin - tyytyväisiä. Asiat on nyt kirjattu paperille, meillä on talollemme hintalappu ja saamme paperit vetämään.
Olemme päätyneet maalämpöön. Alan kiusallisella tavalla tuntea sen hiilijalanjäljen painon, jota me kahden auton omistajat raahaamme mukanamme, joten haluamme tehdä edes tämän ekologisesti järkevämmän ratkaisun. Toki laskemme myös eurojamme: maalämpö on kallis investointi nyt, mutta en todellakaan usko, että sähkön hinta tulevina vuosina erityisesti laskisi, joten ehkäpä säästämme kustannukset piankin takaisin. Maalämmön joudumme hankkimaan itse. Mies naputtaa taas illat pitkät taulukoitaan, ja tilaamme tarjoukset kaikilta maalämpöpumpputoimittajilta. Taas alkaa sama vertailurumba. Kilpailutamme, ja kilpailutamme uudestaan. Lopulta löydämme mielestämme sen halvimman ja parhaimman yhdistelmän. Emme ole vielä ennättäneet lyödä sopimusta kiinni, kun talomyyjämme soittaa: Design-Talolla olisikin nyt tarjota maalämpöpumppu. Se olisi vielä aivan sama malli, johon olimme jo päätyneet. Ja hinta? Sama. Loppupeleissä ehkä jopa satasen tai kaksi halvempi.
Rakennusluvan käsittely vie aikansa, vaikka tänä lamasyksynä asiat edistyvätkin kuulemma harvinaisen nopeasti. Alkaa olla selvää, ettemme mitenkään kykene alkuperäiseen aikatauluun, jonka mukaan talo tulisi tontille jo tammikuun toisella viikolla. Vedämme käsijarrusta, ja sovimme ihan suosiolla siitä, että paketti tulee vasta huhtikuun puolivälissä. Näin saamme aikaa kilpailuttaa maanrakennusurakoitsijat ja perustustentekijät, eikä meidän tarvitse ehkä ihan niin paljoa pelätä perustusten jäätymisiä, lumia ja muita mahdollisia talviongelmia. Kun lunta alkaa ennen joulua tupruta taivaalta ihan urakalla olemme päätökseemme kovin tyytyväisiä.
Lopulta rakennusluvan saaminen venyy niinkin pitkälle kuin vuoden viimeiseen päivään. Uudenvuodenpäivänä esittelemme kyläilemään tulleille ystävillemme talon piirustuksia ja nostamme maljoja rakennusluvalle.
