Rakentajapäiväkirja
- Muutto
03/11/2010 - Kalkkiviivat
01/10/2010 - Loppusuora
10/09/2010 - Hiljainen heinäkuu
17/08/2010 - Talo saa takin
06/07/2010 - Askel eteen - askel ...
07/06/2010 - Tarkkana kuin porkkana
17/05/2010 - Meillä on seinät
26/04/2010 - Ole valmis - talo tu...
08/04/2010 - Liikaa lunta!
/03/2010 - Vruum, sanoo kaivuri
/01/2010 - Paperisotaa
/12/2009 - Unelmia talosta ja u...
/06/2009 - Patrakan perheen kot...
/04/2009
Vruum, sanoo kaivuri
Tammikuu 2010
Olemme löytäneet hyvän kaivurikuskin. Hän tekee tontillemme maanrakennustyöt. Hänellä on hieno sininen kaivuri, jota poikamme on ihaillut monet kerrat tontilla käydessämme. Sama kaivurikuski on nimittäin ollut kaivurinsa kanssa naapuritonteilla hommissa jo koko syksyn. Kyselemme naapureilta kokemuksia, ja kaikki kehuvat miestä. Palkkauspäätös syntyy lopulta aika helposti.
Kilpailutamme perustustentekijöitä. Meidän perustuksemme tulevat maksamaan maltaita ja hunajaa, koska haluamme tuulettuvan alapohjan. Kuvissa se näyttää todella hienolta, ja pidän ajatuksesta että voin ryömiä – tai minun tapauksessani kulkea kumarassa, sillä en ole pituudella pilattu- talomme alle katsomaan, ettei siellä kasva sellaista homedokumenttien hallitsematonta herkkusieniviljelmää. Mutta kallista talon alle jätettävä tyhjä tila on. Kovin kallista.
Alamme hieman huolestua lumen määrästä. Sitä on nimittäin todella paljon. Tontilla on yli puolen metrin hanki. Kaivurikuski ei kuitenkaan ole huolissaan. Jahka aika koittaa, hän suhauttaa kaivurinsa tontille ja alkaa kaivaa kalliota esiin. Ja sitten katsotaan, joudummeko soittamaan pumpum-miehet paikalle. Poikamme odottaa louhintaa innoissaan, me emme. Olen jo vähällä ehdottaa maksettaisiinko pumpum-miesten palkka pojan säästöpossusta, mutta en henno mennä niin pitkälle.
Tähän saakka olemme selvinneet varsin sopuisasti. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan olemme tutkailleet tarjouspapereita ja taulukkojamme. Nyt aiheutan kuitenkin pienimuotoisen perhekriisin. Käymme nimittäin talonäytössä. Kyseessä on samanlainen Hailuoto 153, joka meillekin on tulossa. Ja tässä talossa on vaatehuone! Nämä ovat keksineet siirtää teknisen tilan autotallin perällä olevaan varastoon, ja muuttaa teknisen tilan vaatehuoneeksi. Minua alkaa harmittaa. Niin paljon, että kysyn paikalla päivystävältä talomyyjältämme Timolta, onnistuisiko muutos meillekin. Timo suhtautuu kysymykseeni stoalaisella tyyneydellä, mutta mieheni katse on jäätävä. Ei piru vie nyt aleta veivaamaan enää, kun on lupakuvat tehty ja kaikki! Mutta meidän pelastuksemme on se, että talomme LVI- ja sähkökuvia ei ole vielä piirretty. Loppiaiset ja muut pyhät viivyttivät piirtäjiä juuri sen verran, että ehdimme tehdä muutoksen pienin kuluin. Rakennusvalvonta ilmoittaa, että muutos menee heillä läpi, joten kuljen seuraavat kaksi päivää typerä hymy naamalla: saan kuin saankin taloomme sen kaipaamani vaatehuoneen. Ja vielä aivan täydelliseen paikkaan kodinhoitohuoneen yhteyteen.