Rakentajapäiväkirja

Askel eteen - askel taakse

07.06.2010

Yritämme pysyä askeleen verran edellä ripeitä työporukoita. Se ei tosin aina ole helppoa päivätyön ohessa ja kahden alamittaisen perheenjäsenen kanssa.

Ehdimme juuri ja juuri maalata kuistin tolpat ennen kuin terassi rakennetaan. Olisi järkevää maalata myös terassinkaiteet ennen kuin ne laitetaan kiinni. Maalipurkkikin on jo ostettu, vaan mites maalaat kun koko ajan sataa? Meillä on varoaikaa enää pari päivää, joten toivottavasti sää selkenee.

Toimimme myös jatkuvina roskakuskeina. On aivan uskomatonta miten paljon jätettä raksalta syntyy. Kuskaamme peräkärrylastillista toisensa perään kaatopaikalle. Vaikka välillä tuntuu että kivempaakin puuhaa voisi keksiä kuin kaatosateessa jätesäkkien nostelua peräkärryn lavalle, on raksalla kuitenkin lopulta aika mukava käydä. Mieltä piristää se, että talo alkaa joka päivä näyttää enemmän ja enemmän talolta.

Virheitäkin on sattunut ja niitä on korjailtu. Vajaakorkuiseksi tarkoitettu seinä oli vahingossa hosautettu kattoon asti ja muutama pistorasia puuttui sieltä täältä. Ja sellaiseenkin kummallisuuteenkin törmäsimme kuin rasiaan ILMAN sähköjä. Jos joku keksii miksi kukaan haluaisi pistorasian seinään ihan vaan koristeeksi, niin kuulen mielelläni. Yritämme olla kärppänä paikalla ja soittelemme työpäällikölle virheistä heti, jotta ne saataisiin korjattua mahdollisimman vähällä lisätyöllä.

Ja kantohommiin avaimet käteen –rakentaja kyllä joutuu! Me kannoimme sisään muun muassa takan. Ja sellainen ei ole ihan kevyt. Onneksi takka tulee osina. Ja onneksi emme olleet suuruudenhulluja ja halunneet sellaista valtavaa puolikkaan talon kokoista möhkälettä, vaan sellaisen ihan tavallisen. Sillä siinä ihan tavallisessakin kantamista riitti miltei 2000 kilon edestä. Ja onneksi takankantopäivänä paistoi aurinko. Toivon myös että takkamuuraria eivät haittaa ne pienet hikipisarat, jotka läiskähtelivät otsaltani takan osille. On nimittäin kamalan vaikea pyyhkiä hienostuneesti otsaa, kun sylissä on 60 kilon painoinen harkkomöhkäle ja kipuaa kuormalavaportaita pitkin sisään taloon…

Hauskaa on se, miten paljon olemme rakentamisesta oppineet näiden kuukausien aikana. Jopa poikamme puhuu jo aivan sujuvasti alajuoksuista, kakskakkosista, sisäkatonlevytyksistä ja gyproceista. Alkaa vaikuttaa siltä, että voimme jopa selvitä ihan hengissä autokatoksen rakentamisesta. Sen olemme nimittäin päättäneet rakentaa ainakin jossain määrin itse.

Muuttopäivä alkaa olla jo lähempänä kuin oli työmaamme aloituspäivä. Tuntuu hurjalta ja hienolta samaan aikaan. Mutta sen huomaan, että nykyiseen kotiimme en enää jaksa panostaa kovin tarmokkaasti. Asustakoot villakoirat nämä viimeiset kuukaudet peränurkissa ja rehottakoot voikukat pihanurmella. Syyskuussa on edessä muutto, ja ennen sitä pakkaus. Silloin pitää joka tapauksessa muuttosiivota. Siihen asti elämme villakoirien, voikukkien ja likaisten ikkunoiden kanssa välirauhan aikaa.

ETUSIVU	EDUSTAJAT
TALOT	YRITYS- JA YHTEYSTIEDOT
HUVILAT	AJANKOHTAISTA
RAKENTAMINEN	ASUMISVALMISRAKENTAMINEN