Rakentajapäiväkirja

Torstaina 15. huhtikuuta talo tulee. Edellisenä iltana se on tullut jo miestäni vastaan. Hän palasi illalla tavanomaista myöhempään töistä, koukkasi tontin kautta katsomassa, että alajuoksut on käyty asentamassa ja ajaessaan kohti kotia, vastaan tuli Design-Talon rekka, jonka suuntana oli tonttimme. Kyydissä oli meidän talomme. Seuraavan aamuna seitsemältä paikalle karautti nosturi ja talo alkoi nousta. Ensin rekan nupista purettiin kasa puutavaraa, ja sitten perävaunusta yksi kerrallaan seinäelementtimme suoraan paikoilleen. Ennen yhtätoista rekka pääsi jo jatkamaan matkaansa takaisin kohti pohjoista ja työmiehet jäivät viimeistelemään seiniä paikoilleen ja nostamaan kattotuoleja.

 

 

 

 

Seinät ovat sisäpuolelta siististi muovitettuina. Tarkoituksena on, että villat säilyvät kuivina ja pölyttöminä. Muovit on vedetty myös yli ikkunoiden ja ovien. Ainoastaan pääovemme puuttuu. Tuntuu hassulta. Meillä on seinät, ikkunat, aika monta oveakin ja ikkunoissa jopa sälekaihtimet (!), mutta ei kattoa. Ensi yöksi on luvattu sadetta. Tarkistamme vielä, että sadekaista elementtien päällä on huolella siellä, missä pitääkin ja lähdemme kotiin nukkumaan. Yöllä kuuntelen, kuinka sade hakkaa ikkunaan ja mietin taloparkaamme. Toivottavasti seinät eivät kastu.

 

 

Seuraavana aamuna tontillamme odottaa talo, jonka seinät ovat kyllä selvinneet sateesta kunnialla, mutta ontelolaatan päällä lilluu vettä kuin jättiläisille mitoitetussa lasten kahluualtaassa. Meillä menee veden poislappamiseen kolmatta tuntia. Huomiseksi on myös luvattu sadetta. Päätämme käydä ostamassa märkä/kuivaimurin. Se osoittautuu hyväksi hankinnaksi, vaikka emme joudukaan sen kanssa tositoimiin kuin kerran. Sitten reipas timpuriporukkamme onkin jo saanut aluskatteen asennettua.

 

Timpurimme ovat mukavia. Kun aluskate on paikallaan ja pystytysurakka valmis timpurimme ovat ilahduttaneet meitä laittamalla katon harjalle kepin nokkaan havuista sidotun seppeleen. Me räpsimme talostamme ilta-auringon kajossa valokuvia kuin japanilaisturistit tuomiokirkosta ja päätämme jatkaa joka-aamuista kahvikuljetustamme tontille. Harjaan nousu tarkoittaa myös sitä, että vastaava mestarimme tulee katsomaan taloa. Hän on tarkka mies ja kiipeää tikkaille laskemaan, kuinka monella naulalla kattotuolit on kiinnitetty elementteihin. Nauloja on tarpeellinen määrä, ja muutenkin talo läpäisee Jarmon haukankatseen. Hän jopa kehuu timpureiden hyvää työnjälkeä. Vaikka meillä ei ole asiaan osaa eikä arpaa, mekin hymyilemme kuin Hangon keksit.