Talo saa takin
06.07.2010
Jokaisella talotehtaalla on ongelmansa. Yhdellä ne ilmenevät jo asennusvaiheessa, toisella vähän myöhemmin.
Meidän huomautuslistamme on nyt paisunut 14 kohdan mittaiseksi. Listalla olevat asiat vaihtelevat kohtuullisen isoista (yhdellä seinällä on toistakymmentä viallista ulkoverhouslautaa) kohtuullisen pieniin (käyttöullakon luukun avauskahva puuttuu). Mutta iso tai pieni vika, kaikki ne ovat häiritseviä, turhia tai kertakaikkisen idioottimaisia. Kuten se, että vääränmallisen jakotukin vuoksi meillä on tällä hetkellä kolme lämmitettyä makuuhuonetta ja yksi kylmä. Osa asioista on sellaisia joista olemme huomauttaneet jo useaan otteeseen, mutta asiat tuntuvat välillä tapahtuvan kovin hitaasti. Tai joskus kun tapahtuu, ei välttämättä kovin järkevästi. Naisen logiikka kalpenee sen sähkömiehen logiikan kohdalla, jonka mielestä oli täysin ok survoa valokaapelikieppi talokeskuksen sisään rynttään sen sijaan että johto olisi vedetty siististi talon sisään. Todella koomista asiasta tekee se, että talokeskuksen sisään survominen on takuuvarmasti vienyt mieheltä vähintään vartin, kun taas ylimääräisen piuhan olisi nykäissyt sisään taloon viidessä minuutissa.
Sinnikästä räksyttämistä eri tahoille tämä rakentaminen tuntuu vaativan. Joskus tekisi mieli jo ottaa itse työkalut käteen ja korjata jokin hölmösti asennettu tai repsottava paikka, mutta toisaalta: me maksamme siitä että joku muu tekee hommat. Niinpä vedämme vain henkeä ja jatkamme räksyttämistä. Ja se onneksi tuottaa myös tulosta. Pikkuhiljaa reklamaatiolista lyhenee, ja tätä kirjoittaessa sillä on enää alle kymmenen kohtaa. Ja niillekin ollaan tulossa tekemään jotain. Kuulemma ihan pian.
Rutina on rasittavaa ja tyhmää, mutta siihen joutuu jokainen rakentaja. Meidän mäellämme rakennetaan tällä hetkellä 17 taloa, enkä ole kuullut että kukaan olisi selvinnyt ilman valituspuhelua talotehtaalle. Eikä kukaan ole selvinnyt edes ihan yhdellä puhelulla. Tässä kohden hyvän tehtaan erottaa huonosta ehkäpä se kuinka paljon asiakas joutuu asiaansa jankkaamaan, ja riittääkö soitto työpäällikölle – kuten meidän tapauksessamme, vai pitääkö asiaa selvittää jossain muualla. Pahimmassa tapauksessa kuluttajaviranomaisten kanssa tai raastuvassa.
Aloitamme lomat. Meidän tapauksessamme loman saisi tosin laittaa lainausmerkkeihin, sillä lomamme koostuu yli 90 prosenttisesti seuraavista puuhista: maalausta, maalausta, siivousta ja maalausta. Talomme on varsin maltillisen kokoinen, mutta tuntuu todella isolta siinä vaiheessa kun imuroin sen lattiat ensi kertaa, ja etenkin siinä vaiheessa kun tikkailla ja styrokspaalien päällä keikkuen etenemme maalipensselien kanssa lauta kerrallaan sivelemässä taloamme oikeaan väriinsä.
Oikean värin valinta onkin harrastus sinänsä. Tunnetusti maali näyttää luonnossa aivan eri väriseltä kuin maalikaupan värilastussa. Ja isolla seinäpinnalla väri yleensä vähän vaalenee. Mutta ainakin meidän harmaamme – joka on kaupan lastussa vaalea perusharmaa – tekee paljon muutakin: kirkkaassa aamuauringossa se taittaa hempeästi siniseen. Ilta-auringon kajossa siinä on jo voimakas lemmikinsininen sävy, mutta pilvisenä sadepäivänä se on juuri yhtä harmaa kuin taivaskin. Jännityksellä odotan miltä väri näyttää talven kylmässä valossa.
Myös autokatos nousee pihalle kovaa vauhtia. Mies on mukana apupoikana silloin kun vain maalisudin varresta ehtii. Meillä alkaa olla myös vino pino erilaista katu-uskottavaa raksatavaraa. On kottikärryä, naulapyssyä, jatkotikkaita, maaliruiskua, kompressoria… Kaikki ne ovat helpottaneet elämää huomattavasti. Osaa ei ehkä tarvitsisi, mutta seuraavista en luopuisi:
- Peräkärry. Roskien ja muun tavaran kuskaaminen helpottuu huomattavasti kun kärryä ei tarvitse joka kerta lainata tai vuokrata.
- Tikkaat. Pitkät, taitettavat ja käänneltävät. Ns. Monitoimitikkaat. Loistavat, sillä palvelevat niin lasten majaleikissä kuin maalauksessakin. Ja sitten joskus näille kiivetään kun puhdistetaan rännit.
- Kottikärryt. Soraa varten. Ja puutavaraa. Ja joskus hamassa tulevaisuudessa multaa varten.
- Maaliruisku (silloin tarvitsee tosin myös kompressorin) Etenkin jos talossa on sellaiset rimakaiteet kuin meillä. Niiden maalaaminen sujui ruiskulla hujauksessa. En halua edes ajatella kauanko olisin tuhertanut niitä sivelemällä.
- Työmaaimuri. Märkä-kuivaimuri jonka ostimme alun perin imeäksemme vedet pois ontelolaattojen päältä on osoittautunut tehokkaaksi raksan siivousavuksi. Se ei tykkää kyttyrää vaikka joutuisi imemään vähän karkeampaakin tavaraa.
Me siis uurastamme kesäkuun lopun helteissä talon ulkopintoja ja sisällä tasoitusryhmä kittaa ja hioo seiniä. Aivan pian näemme miltä valitsemamme maalit, kaakelit ja tapetit näyttävät. Jännittävää. Talomme alkaa saada vaatteet ylleen ja me olemme kuin asiakas kaupan sovituskopissa: hikisiä, kuumissamme, hiukan tuskastuneita ja jännittyneen epävarmoja siitä onko tämä nyt varmasti sopiva malli ja kiva ja hyvä väri.
